EY-tuomioistuimen Padawan-tuomio
EY-tuomioistuin antoi tuomion yksityisen kopioinnin hyvitysmaksu-asiassa 21.10.2010. Jutun pääaiheena oli se, voiko ammattikäyttölaiteista kerätä hyvitysmaksua. Päätöksessään tuomioistuin otti samalla kantaa myös siihen, millä edellytyksillä maksua kerätään kuluttajalaitteista.
EY-tuomioistuimen ratkaisut ovat keino luoda EU-oikeutta. Kuten tekstistä myöhemmin käy ilmi, muun muassa Suomen Kuluttajavirasto otti Padawan-ratkaisun etukäteen esille omassa hyvitysmaksu-lausunnossaan ja korosti, että se vaikuttaa hyvitysmaksua koskevan lainsäädännön soveltamiseen Suomessa.
Käyttöä ei tarvita
EY-tuomioistuimen mukaan pelkkä laitteen soveltuvuus yksityiseen kopiointiin riittää. "Näiden laitteiden tai koneiden pelkkä kappaleenvalmistamiskapasiteetti riittää oikeuttamaan yksityistä kopiointia koskevan maksun perimisen, mikäli kyseiset koneet tai laitteet on annettu (englanniksi "made available to") luonnollisten henkilöiden yksityiseen käyttöön."
Tuomioistuin viittaa siihen, että direktiivissä puhutaan "mahdollisesti aiheutuvasta" haitasta eikä tosiasiallisesta haitasta. Se toteaa että haitan mahdollisuuden tuo jo se, että kuluttajalla on käytössään kopiointiin soveltuva laite "...eikä ole välttämätöntä, että käyttöön antamisen (engl: "have been made available") jälkeen yksityisiä kopioita todella tehtäisiin."
Ratkaisu luo EU-oikeutta
Mitä EY-tuomioistuimen ratkaisut jäsenmaiden kannalta merkitsevät? Suomen kuluttajavirasto korosti hyvitysmaksulausunnossaan tämän ns. Padawan-ratkaisun merkitystä myös Suomen lain tulkintaan (KUV/8757/48/2009 9.11.2009): "Eurooppaoikeuden etusijaperiatteen mukaan kyseinen tuomioistuinratkaisu tulee välittömästi vaikuttamaan myös kansallisen lainsäädännön tulkintaan ja myöhemmin mahdollisesti myös lainsäädännön sisältöön."
Yleisten Europpaoikeuden periaatteiden mukaan tämän tulee vaikuttaa välittömästi Suomen lain tulkintaan - eli siihen, kerätäänkö maksua kaikista yksityiseen kopiointiin soveltuvista laitteista vai vain niistä, joita käytetään siihen merkittävissä määrin.
Tämä päätös ratkaisee monia ongelmia, joita nopea teknologinen kehitys on hyvitysmaksun osalta tuonut. Viranomaisten ei tarvitse enää odotella ja selvitellä, mitä milläkin uudella laitteella tehdään.
Kun maksua kerätään kaikista kuluttajamarkkinoille tuoduista kopiointiin soveltuvista laitteista, hyvitysmaksu seuraa teknistä kehitystä nopeammin eikä viime vuosina nähtyjä perusteettomia maksun notkahduksia tarvitse tulla. Se on myös kilpailuoikeudellisesti neutraali, toisin kuin Suomen nykyinen järjestelmä, jossa valtio tarjoaa musiikkipuhelimille hyvitysmaksun suuruisen hintaedun verrattuna MP3-soittimiin.
Padawan-päätöksen avainkohdat
kuluttajalaitteiden kannalta
Koska suomenkielisessä käännöksessä sanamuodot ovat osin erilaiset kuin englannin kielisessä (mm. "make available" on käännetty "antaa käyttöön" eikä siten kuin yleensä eli "saattaa saataville"), alla on katkelma päätöksestä sekä englanniksi että suomeksi.
Alla ratkaisun tämä osa englanninkielellä, lihavoinnit kulttuuriuutisten
The third and fourth questions
51 By its third and fourth questions, which it is appropriate to examine together, the national court asks essentially whether, under Article 5(2)(b) of Directive 2001/29, there is a necessary link between the application of the levy intended to finance fair compensation with respect to digital reproduction equipment, devices and media, and the deemed use of the latter for the purposes of private copying. It also asks whether the indiscriminate application of the private copying levy, in particular with respect to digital reproduction equipment, devices and media clearly intended for uses other than the production of private copies, complies with Directive 2001/29.
52 It must be held from the outset that a system for financing fair compensation such as that described in paragraphs 46 and 48 of this judgment is compatible with the requirements of a ‘fair balance' only if the digital reproduction equipment, devices and media concerned are liable to be used for private copying and, therefore, are likely to cause harm to the author of the protected work. There is therefore, having regard to those requirements, a necessary link between the application of the private copying levy to the digital reproduction equipment, devices and media and their use for private copying.
53 Consequently, the indiscriminate application of the private copying levy to all types of digital reproduction equipment, devices and media, including in the case expressly mentioned by the national court in which they are acquired by persons other than natural persons for purposes clearly unrelated to private copying, does not comply with Article 5(2)(b) of Directive 2001/29.
54 On the other hand, where the equipment at issue has been made available to natural persons for private purposes it is unnecessary to show that they have in fact made private copies with the help of that equipment and have therefore actually caused harm to the author of the protected work.
55 Those natural persons are rightly presumed to benefit fully from the making available of that equipment, that is to say that they are deemed to take full advantage of the functions associated with that equipment, including copying.
56 It follows that the fact that that equipment or devices are able to make copies is sufficient in itself to justify the application of the private copying levy, provided that the equipment or devices have been made available to natural persons as private users.
57 Such an interpretation is supported by the wording of recital 35 in the preamble to Directive 2001/29. That recital mentions, as a valuable criterion for the determination of the level of fair compensation, not only the ‘harm' as such but also the ‘possible' harm. The ‘possibility' of causing harm to the author of the protected work depends on the fulfilment of the necessary pre-condition that equipment or devices which allow copying have been made available to natural persons, which need not necessarily be followed by the actual production of private copies.
Tämän jälkeen oikeus siirtyy käsitelemään jutun pääaihetta, mahdollisuutta kerätä hyvitysmaksua laitteista, jotka on tarkoitettu yksiomaan ammattikäyttöön. Sen päätös on näiltä osin sama kuin tulkinta Suomessa: maksua tulee ei tule kerätä sellaisesta laitteesta, joka on ammattikäytössä. Ammattikäyttöön tarkoitetut laitteet voidaan Suomessa ostaa ilman hyvitysmaksua.
ALLA SUOMENNOS SAMASTA PÄÄTÖKSESTÄ (terminologiassa pieniä eroja)
Kolmas ja neljäs kysymys
51 Kansallinen tuomioistuin tiedustelee kolmannella ja neljännellä kysymyksellään, joita on tarkasteltava yhdessä, onko direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaan digitaaliseen kappaleen valmistamiseen tarkoitetuista koneista, laitteista ja tarvikkeista perittävän maksun, jolla on tarkoitus rahoittaa sopiva hyvitys, välttämättä liityttävä näiden koneiden, laitteiden ja tarvikkeiden oletettavaan käyttämiseen yksityiseen kopiointiin. Se tiedustelee myös, onko yksityistä kopiointia koskevan maksun soveltaminen erotuksetta kyseisiin digitaaliseen kappaleen valmistamiseen tarkoitettuihin laitteisiin, koneisiin ja tarvikkeisiin, jotka on selvästi varattu muuhun tarkoitukseen kuin yksityiskäyttöön tapahtuvaan kopiointiin, yhteensopivaa direktiivin 2001/29 kanssa.
52 Aluksi on todettava, että tämän tuomion 46 ja 48 kohdassa selostetun kaltainen sopivan hyvityksen rahoittamiseksi perustettu järjestelmä soveltuu yhteen "oikeudenmukaista tasapainoa" koskevien edellytysten kanssa vain, jos kyseisiä kappaleen valmistamiseen tarkoitettuja laitteita, koneita ja tarvikkeita voidaan käyttää yksityiseen kopiointiin, jolloin niistä voi aiheutua vahinkoa suojatun teoksen tekijälle. Näiden edellytysten valossa digitaaliseen kappaleen valmistamiseen tarkoitetuista koneista, laitteista ja tarvikkeista perittävän yksityistä kopiointia koskevan maksun on välttämättä liityttävä näiden koneiden, laitteiden ja tarvikkeiden käyttämiseen yksityiseen kopiointiin.
53 Näin ollen yksityistä kopiointia koskevan maksun periminen erotuksetta kaikista digitaaliseen kappaleen valmistamiseen tarkoitetuista koneista, laitteista ja tarvikkeista, mukaan luettuna kansallisen tuomioistuimen nimenomaisesti mainitsemassa tapauksessa, jossa muut kuin luonnolliset henkilöt ovat hankkineet koneet, laitteet ja tarvikkeet selvästi muuhun tarkoitukseen kuin yksityiskäyttöön tapahtuvaa kopiointia varten, ei ole yhteensopivaa direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 kohdan kanssa.
54 Kun sitä vastoin kyseiset laitteet on annettu luonnollisten henkilöiden käyttöön yksityiskäyttöä varten, ei ole välttämätöntä näyttää toteen, että he ovat todella tehneet näiden laitteiden avulla yksityisiä kopioita ja että he ovat siten todella aiheuttaneet vahinkoa suojatun teoksen tekijälle.
55 Näiden luonnollisten henkilöiden voidaan näet oikeutetusti olettaa käyttävän täysin hyväkseen sitä, että he saavat laitteet käyttöönsä, eli heidän oletetaan käyttävän kaikkia kyseisiin laitteisiin liittyviä toimintoja, mukaan luettuna kappaleen valmistaminen.
56 Näin ollen näiden laitteiden tai koneiden pelkkä kappaleenvalmistamiskapasiteetti riittää oikeuttamaan yksityistä kopiointia koskevan maksun perimisen, mikäli kyseiset koneet tai laitteet on annettu luonnollisten henkilöiden yksityiseen käyttöön.
