Tekijänoikeusjärjestön tehtävänä on toimia linkkinä käyttäjien ja tekijöiden välillä
Sivistysmaiden lakien mukaan teokset ovat tekijöittensä henkistä omaisuutta. Niiden käyttöön pitää pyytää jokaiselta tekijältä lupa ja maksaa korvaus.
Tietyillä aloilla lupien hankkiminen ja korvausten maksaminen olisi käytännössä mahdotonta, ellei olisi olemassa tekijöitä kollektiivisesti edustavia järjestöjä. Mikään radioasema, ravintola tai kopioita ottava yritys ei voi ottaa yhteyttä kaikkiin säveltäjiin, kirjailijoihin ja esiintyviin taiteilijoihin erikseen.
Siksi näille aloille on luotu palveleviksi linkeiksi tekijänoikeusjärjesjestöt. Tekijänoikeusjärjestöt on perustettu edustamaan oman alansa oikeudenomistajia, keräämään heille kuuluvat korvaukset ja edistämään kotimaista kulttuuria. Ne sopivat taksat ja hoitavat korvaukset useille kymmenille tuhansille asiakkailleen.
Kuusi järjestöä
Suomessa on kuusi tekijänoikeusjärjestöä: Teosto, Kopiosto, Gramex, Kuvasto, Tuotos ja Sanasto. 2000-luvun alun tietojen mukaan nämä edustavat yhteensä noin 90 000 suomalaista tekijää, esittäjää ja yritystä sekä vastavuoroisuussopimusten nojalla lukemattomia ulkomaisia oikeudenomistajia. Niiden keräämä korvaussumma on yhteensä noin 100 miljoonaa euroa.
Tiivistäen kuuden tekijänoikeusjärjestön roolit voidaan kuvata näin:
- Teosto kerää korvaukset säveltäjille, sanoittajille, sovittajille ja musiikkikustantajille live- ja äänitemusiikista.
- Gramex kerää korvaukset esittäville taiteilijoille ja äänitetuottajille äänitemusiikin käytöstä ja musiikkivideoiden käytöstä.
- Kopiosto kerää korvaukset valokopioinnista ja tv-ohjelman jälkikäytöstä tekijöille ja kustantajille.
- Kuvasto kerää korvaukset taiteilijoille visuaalisten taideteosten käytöstä.
- Sanasto kerää korvaukset kirjailijoille ja kääntäjille heidän teostensa käytöstä radiossa ja televisiossa sekä jakaa lainauskorvausta teosten käytöstä yleisissä kirjastoissa.
- Tuotos kerää korvaukset TV-ohjelmien jälkikäytöstä tv-yhtiöiden ulkopuolisille, riippumattomille av-tuottajille.
Tarkasti valvottuja
Laki määrittää järjestöjen toimivallan. Myös korvaustasoa valvotaan tarkasti. Ne ovat lainmukaisen tilintarkastuksen alaisia, kilpailuviraston valvomia, niiden tariffitasoa voidaan tarvittaessa tarkistuttaa tuomioistuintietä ja niiden jäsenet valvovat niitä hallinnosta käsin.
Tekijänoikeusjärjestö voi syntyä vain, jos laissa määritellään jollekin ryhmälle oikeudet ja nämä ns. oikeudenomistajat hyväksyvät kyseisen järjestön itseään edustamaan.
Järjestöjen antamat käyttöluvat
Järjestöt voivat pääasiassa antaa käyttölupia niiden puolesta, jotka valtuuttaneet sen edustajakseen. Järjestöt voivat toimia osin lain antamin valtuuksin ja osin ne toimivat edustamiensa oikeudenhaltijoiden (taiteilijat ja yrittäjät) antamin valtuuksin.
Joissakin tapauksissa lainsäätäjä on antanut järjestölle oikeuden edustaa kaikkia muitakin alan taiteilijoita ja yrittäjiä, samaan tapaan kuin työmarkkinajärjestö tekee yleissitovia työehtosopimuksia. Tällaista sopimusoikeutta sanotaan ”sopimuslisenssiksi”. Se on käyttäjän kannalta helpointa, koska silloin hän saa luvat kaikkien osalta yhdestä paikasta.
Joissakin tapauksissa käyttölupa annetaan jo laissa ja järjestölle voi jäädä pelkkä korvausten kerääminen ja välittäminen. Tätä järjestelmää kutsutaan ”pakkolisenssiksi”.
Järjestöjen valtuudet eli niinsanotut "mandaatit" vaihtelevat. Ne voivat olla kattavampia tai rajoitetumpia. On myös käyttötarkoituksia, joihin järjestöillä ei ole valtuutusta antaa lupia lainkaan, koska oikeudenhaltijat ovat pidättäneet valtuudet itsellään. Hyvä esimerkki tästä on äänitemusiikin käyttö tv-mainoksissa.
